Ylämaankarjan lähilihaa Pirkanmaalta – suoraan tuottajalta

Pihvilihaa ecomärehtijöistä; verraton highland laitumella ja lautasella!

Suomalainen Ylämaankarja polveutuu Saksan, Ruotsin ja Tanskan tuontieläimistä. Suomesta löytyy myös ns. Kanadan Highlandin jälkeläisiä, jotka jalostuksen tuloksena eroavat pidemmillä jaloillaan ja sirommalla rakenteellaan Skotlantilaiseen Highlandiin verrattaessa.

Highland on luonteeltaan rauhallinen, peloton ja utelias sekä paikkauskollinen. Se kiintyy omiin alueisiinsa ja omaan hoitajaansa. Highland on säilyttänyt monia villille laumaeläimelle ominaisia piirteitä; laumassa vallitsee tarkka arvojärjestys, pakeneminen ja puolustautuminen tapahtuu ryhmäkuria noudattaen ja ympäristöä ja olosuhteita osataan lukea (esim. veden löytäminen ja janon sammuttaminen myös talviaikaan luonnossa on näemmä geeniperimässä!).  Highland-emo on pitkäikäinen ja tuottaa vasikan joka vuosi 10- 15 vuoden ajan riippuen vähän siitä, miten nuorena se tiinehdytetään ensikertaa ja miten terveenä se saa elää.  Highland-lehmän äidinvaisto on erittäin voimakas; vasikan syntymän jälkeen emo voi olla ylisuojeleva ja suorastaan vaarallinen ensipäivät, mikä on tutunkin hoitajan huomioitava eläimiä lähestyttäessä.  Luottamus emon ja hoitajan välillä ei suinkaan aina heti sisällä luottamusta hoitajan mahdollisiin aikeisiin syntynyttä jälkeläistä kohtaan!  Emot huolehtivat myös yhdessä vasikoistaan; muut emot jättävät aika ajoin pienen vasikkansa “lapsenlikalle” vahdittavaksi ja ruokailevat itse rauhassa. Varttuneempi vasikka seuraa usein emoa ruokintapaikalle ja eipä aikaakaan vasikan kasvaessa, kun emo on muuttunut “maitobaariksi”, jonne hakeudutaan säännöllisin väliajoin heruttelemaan!

Pellolta pöytään;

Vuosisatainen kehitys Skotlannin Ylämaiden karuilla nummilla on kehittänyt Highlandeille erinomaisen tehokkaan ravinteidenottokyvyn naudan pitkäääään (!) suolistokanavaan. Highland on tehokas laiduntaja ja näin ollen sopiva hyödyntämään luonnonlaitumia; haikut pystyvätkin hyödyntämään alueita, joiden muu maatalouskäyttö, esim. viljanviljelyyn, ei ole edes mahdollista tai taloudellista. Highlandeja käytetään monissa Euroopan maissa kasvistoltaan herkkien luonnonsuojelualueiden hoitamiseen. Ylämaankarjan käyttämät laidunalueet eivät siis ole pois ihmiselle soveltuvan ravinnon tuotannosta, mutta näillä jouto- ja kitumailla kasvava ruoho saadaan hyödynnettyä ihmisravinnoksi; haikun syömä ravinto muuttuu osin sen suolistossa lihaksi ja prosessissa ylijäämämassa  palautuu lehmänläjänä luonnon kiertokulkuun laitumelle lannoitteeksi. Haikun hiilijalanjälki on “tavallista” nautaa huomattavasti pienempi siitäkin syystä, että haikku ei tarvitse kasvuunsa viljaa ja sen proteiineja eikä teollisia rehuja. Märehdittävä haighlandinkin on heinänsä, mutta röytäilykaasuja ei tule ollenkaan sellaisia määriä kuin tehdasvalmisteisilla rehuilla lihotettavilla naudoilla. Lisäksi on vielä hyvä huomioida, että kasvava nurmi / karkearehu sitoo hiiltä juuristoonsa viljaa enemmän.

Yleisesti on oletettu, että karjan määrää lisäämällä kasvihuonekassut lisääntyvät,  mutta saksalaistutkimuksen mukaan keväisestä laidunmaasta irtosi enemmän typpioksiduulia (muodostaa jopa kolmanneksen kaikista maailman haitalliseksi luokitelluista kasvihuonekaasuista) silloin, kun niitä ei laidunnettu  (Karlsruhen teknologinen instituutti). Telegraph lehden mukaan vastaavanlainen tulos on saatu Kiinalaisessa uutuustutkimuksessa. ( Verkkouutiset 26.7.2011.)

Taimikon hoitajana highland on kyseenalainen; se syö myös havupuista kasvanteita ja vähän suuremmasta taimesta saa oivan kaatopuun mahanalusen rapsutteluun…

Highlandit elävät ympäri vuoden ulkosalla.  Ne ovat erinomaisen säänkestäviä paksun nahkansa ja kaksinkertaisen karvapeitteensä ansiosta.  Highlandit eivät tarvitse tuotantorakennuksia, mutta laidunalueilla on oltava maanmuotojen tai kasvillisuuden antamaa sääsuojaa kylmällä kaudella kuin varsinkin liialta auringolta kesäkaudella, sillä paksunahkaisellle haikulle tulee jo pilvipoudalla liian kuuma saati jos sattuu hellesäätä!


Pihviliha highlandista on hyvin maukasta, tummaa ja marmoroitunutta. Sen lihassa on vähemmän rasvaa ja kolesterolia ja enemmän rautaa ja proteiineja kuin keskivertaisessa naudanlihassa.

Teksti osittain lainattu mukaillen Suomen Highland Cattle Club ry:n sivuilta.